Uusi tieto, uudet oppimismenetelmät ja arvon luominen(Ariadnen lanka)

Oppiminen ajatellaan uuden paradigman mukaan, syntyy uusi oppiminen voivat käyttää kaiken ikäiset, missä vain ja kuinka pitkän aikaa tahansa.

Artikkelissaan Roberto Carneiro käsittelee muutosten synnyttämää ongelmakenttää, etenkin uusien tekniikoiden käyttöä tiedon tuottamisessa ja kuinka uusilla teknisillä välineillä tapahtuvaan uuden luomiseen perustuva oppiminen ja koulutus, ovat hengissä säilymisen edellytys.

Harvard Business Review (HBR), kansainvälisesti yritystutkimuksen alalla tunnettu julkaisu, erottelee toisistaan kuusi eri johtamisteorioiden kehitysvaihetta viimeisten viiden vuosikymmenen ajalta ¹:

• Tieteellinen johtaminen (n. 1922 - n. 1932)
• Hallintoviranomaisten sääntely (n. 1932 - n. 1946)
• Markkinointi ja hajautus (n. 1946 - n. 1960)
• Strategia ja yhteiskuntamuutos (n. 1960 - n. 1972)
• Haasteellinen kilpailu ja rakennemuutokset (n. 1972 - n. 1988)
• Globalisaatio ja tieto (n. 1988 - n. ?)

Ollessamme samaa mieltä siitä, että tieto on talousjärjestelmien nykyinen moottori, sen polttoaine on silloin oppiminen. Tämän vuoksi elinikäinen oppiminen on tämän uuden vuosisadan suurimpia haasteita, sekä yksityishenkilöille, että organisaatioille (oppivat organisaatiot).

Kuitenkin arvoketjusta – aineisto-tietokanta-tieto-oppiminen – puuttuu viimeinen lenkki, se joka nimenomaan synnyttää vaurautta (sekä henkilökohtaista, että organisatorista). Tämä viimeinen lenkki on merkityksen luominen ².

Tietoon tulee sen näkökulmasta katsottuna uusia ulottuvuuksia: se on monimerkityksellistä, joskin ei-hajallisten sääntöjen ohjaamaa, paremminkin subjektiivisesti kuin objektiivisesti hahmotettua ja sen kilpailukykyominaisuus kumpuaa kaiken tiedon taustalla olevasta kokemuksesta. Tiedonhallinta on erottamattomissa henkilöistä, jotka tekevät siitä käyttökelpoista luomalla, rikastuttamalla ja levittämällä, sekä tuomalla sille lisäarvoa.

Oppiminen on myös selvästi muuttumassa. Yksilöiden suhteen uusia oppimismenetelmiä voivat käyttää kaiken ikäiset, missä vain ja kuinka pitkän aikaa tahansa. Organisaatioiden suhteen strateginen johto suosii "biologisia" yrityksiäeli yrityksiä, jotka oppivat kehittymään ja sopeutumaan (sen sijaan, että ainoastaan "mekaanisesti" toistaisivat aikaisempia toimintatapojaan). Tässä uudessa yritysmallissa, yhteishenki, inhimillisen pääoman arvostus, yhteistyöverkot, luottamussuhteet ja kokemusyhteisöt ovat kehityksen ponnahduslautoja. Uudessa oppimismallissa, oli se sitten henkilökohtainen tai yhteisöllinen, yksilöllä on taas keskeinen asema.

Tässä yhteydessä uuden vuosisatamme keskeisin tutkimus- ja keskustelukohde on ihmisten ja yhteisöjen johtaminen.

Kaikki toiminnalliset rakenteethan itse asiassa koostuvat tunnepohjaisesti ajattelevista "sentipensante" ³ yksilöistä, jotka muodostavat tarkoitus- ja merkityshakuisia yhteisöjä, ja sehän on pohjimmainen ja pääasiallisin lähde lisäarvon tuottamiselle, varallisuuden kasvattamiselle ja kansojen kehitykselle: muutamme tiedoksi ainoastaan aineiston, jonka voimme liittää yhtenäisesti ymmärrettäväksi rakenteeksi ja opimme ainoastaan mielekästä tietoa.

Älyllinen pääoma⁴, josta on tulossa nykyisten talousjärjestelmien käyttövoima, on siten inhimillisen pääoman ja rakenteellisen pääoman viisas yhdistelmä, joka pystyy jalostamaan ja tuottamaan organisaatioille lisäarvoa. Vaurauden ja kilpailukyvyn taustalla vaikuttavat uudet lisäarvoketjut ja lisäarvoverkostot perustuvat toisaalta inhimilliseen tietoon ja taitoon; ja toisaalta organisaatioiden kykyyn käyttää näitä aineettomia voimavaroja pystyäkseen uudistumaan ja erottuakseen kilpailijoistaan.

Tämän vuoksi ei olekaan yllättävää, että Singaporen hallitus, maailman johtavassa kansainvälisten laitosten käyttämien tiedon standarditestien valtiossa, rakentaa kehitysstrategiansa neljän oppimisen päätekijän pohjalle ⁵:

• Tietopääoma: koulutusohjelmaa leikataan 20% niin, että oppilaat voivat harjoitella monimutkaisten poikkitieteellisten ongelmien ratkaisemista.
• Kuvittelupääoma: koostuu uusien innovaatio- ja yrittäjäystävällisten ympäristöjen luomisesta.
• Tunnepääoma: tähtää tunnepohjaisesti vakaan ja rauhallisen ympäristön luomiseen parhaiden kansainvälisten ryhmien ja pääoman houkuttelemiseksi.
• Yhteisöpääoma: kohdistuu työllisyyden jatkuvaan ylläpitämiseen ja tiedonvälityksen perusverkoston tihentämiseen.

Elämme jo uutta aikaa, aikakautta joka on samalla sekä monimutkainen että haastava. Uuden aikakautemme käyttövoimana on teknologia, kuten viimeisten 250 vuoden aikanakin on ollut asian laita.

Carlota Pérez kertoo tenhoavasti läksystä, joka meidän pitäisi oppia "historiallisista säännönmukaisuuksista" ⁶. Hänen 250 vuoden ajanjakson teknisiä vallankumouksia koskevien tutkimustensa mukaan jokainen uusi teknologiakausi kehittyy eteenpäin pitkin teknisin harppauksin jotka ilmenevät kahdella tavoin:

1. Uusien vaikutusvaltaisten tuotanto- ja palveluklustereiden ilmaantuminen ja uudet infrastruktuuriverkostot.
2. Uuden teknis-taloudellisen paradigman vakiintuminen, jota kuvastavat: uudet laajamittaiset yleistekniikat, uudet organisaatioperiaatteet, erilaiset yritysmallit ja kustannuksia säästävät infrastruktuurit (tuotannon näkyvien harppausten tekijät).

Carlota Pérezin mukaan ihmiskunta on viimeisimmän teknisen vallankumouksen "vedenjakajalla". Viimeisten 30 vuoden aikana tapahtuneesta tieto- ja viestintätekniikan (TVT) vakiintumisesta – ja siitä johtuneesta "luovasta hävityksestä", sekä uudesta yhteiskunnallisesta paradigmasta, tietoyhteiskunnasta – saattaa hyvinkin seurata tämän uuden uljaan paradigman kypsyyden ja täyden toimivuuden aika. Tutkijan päätelmien mukaan tällä hetkellä elämäämme välikautta – "vedenjakaja" – leimaa epävakaus, epävarmuus, spekulaatiokuplien puhkeaminen ja laitosten uudelleenorganisointi.

Jos tämä tulkinta on pätevä, "arvostetuimmat" laitoksemme – kuten koululaitos, yliopisto, hallintolaitos ja itse yritysmaailma – ovat väistämättömän rakennemuutoksen ja laajojen uudistusten partaalla.

Uuden luominen tiedon ja oppimisen alalla riippuu siitä, kuinka osataan innovoida, hallinnoida, työskennellä, kommunikoida ja luoda lisäarvoa uusilla tekniikoilla.

Tällä hetkellä e-learning ja b-learning ovat tehokkaita työkaluja yksilöiden arvon jalostamiseen ja organisaatioiden sisäisen oppimisen ja innovaation nopeuttamiseen. Uusien kommunikaatiotekniikoiden mahdollistama uusi tieto ja uudet oppimismenetelmät ovat johtolanka jota seuraten säilymme vahingoittumattomina meitä odottavista huimaavista muutoksista.

Siten odotettavissa ei ole rajattuja näkökulmia yhden tai toisen tekniikan suunnasta katsottuna, vaan edessämme on kaiken opetuksen uudelleen ajatteleminen uuden paradigman mukaan, toisin sanoen uusien oppimismenetelmien näkökulmasta katsottuna.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Ariadnen lankakerän ansiosta Theseus löysi tiensä ulos labyrintistä Minotauruksen tapettuaan ja pelasti myös muut labyrinttiin eksyneet.

Tänäkin päivänä Ariadnen lanka voi pelastaa meidät.

Roberto Carneiro

Universidade Católica Portuguesa

1. “75 Years of Management - Ideas and Practice 1992-1997”, Harvard Business Review, Harvard Business School Publishing Corporation, Boston, 1997.
2. Carneiro, R., “La educación, el aprendizaje y el sentido”, teos Encuentro Sentidos de la Educación – Cultivar la Humanidad, OREALC/UNESCO, Santiago, Chile, 2005.
3. Eduardo Galeanon kehittämä sana teoksessa The Book of Embraces (1989) kuvaamaan ajattelua, jossa yhdistyvät tunteminen, ajattelu, innovaatio ja todellisuus.
4. Stewart, T., Capital Intelectual: A Nova Riqueza das Organizações, Ed. Sílabo, Lissabon, 1999.
5. Carneiro, R., “Informação, Conhecimento e Pessoas”, in Caixa em Revista, CGD, Lissabon, 2005, pp. 26-29.
6. Pérez, C., Technological Revolutions and Financial Capital: The Dynamics of Bubbles and Golden Ages. Edward Elgar, Cheltenham, 2002.